Lähtölaukas ehdokkuuteen

Kerron, koska kaikki haluavat tietää. 

Olen Jouni Kolehmainen. Tähtiliikkeen kansanedustajaehdokas Hämeen vaalipiirissä. Tässä blogissa kerron miksi.

Olen elämäni varrella seurannut pöyristyneenä politiikkaa. Valheellisia lupauksia, ahnetta oman edun tavoittelua, takinkääntöä, käsittämättömän outoja päätöksiä, kansan tavallisesta elämästä täysin vieraantuneita poliittisia broilereita, koplausta ja suhmurointia. Miksi hitossa haluaisin tuohon vastenmieliseen touhuun mukaan?

Ihan sen takia, että siellä olisi edustamassa kansaa edes yksi mies, joka uskaltaa sanoa mielipiteensä asiasta kuin asiasta ja myös sen ruman sanan niin kuin se on. Olen työssäni nähnyt ja kokenut huonoa johtamista, tarpeetonta ja monimutkaista byrokratiaa ja suoranaista holtitonta veroeurojen tuhlaamista. Sitä minä haluan lähteä kitkemään.

Ehdokkaaksi päätin ruveta, kun netissä törmäsin uutiseen, jossa kerrottiin vale-ehdokkaasta. Tutkin tarkemmin asiaa, ja Seitsemän tähden liikkeen nettisivuilta huomasin, että he etsivät aktiivisesti ehdokkaita kansanedustajaksi. Luin tarkasti ehdot ja mihin sitoutuisin. Viisi Tähtiliikkeen periaatetta tuntuivat heti tutuilta, kaikki olivat selkeitä, kannatettavia asioita, jotka aivan hyvin voisin allekirjoittaa. Täytin lomakkeen ja lähetin sen.

Vastausta ei kuulunut, joten päätin olla itse aktiivinen. Menin käymään Kouvolassa Paavo Väyrysen kysely- ja vastaustunnilla. Paavo Väyrynen piti puolen tunnin alustuksen ja kertoi Tähtiliikkeen taustoista ja politiikasta muutenkin. Hän kehotti paikalla olijoita hakeutumaan ehdokkaaksi. Siellä ilmottauduin uudestaan ehdokkaaksi. Paavo kirjoitti nimeni kalenteriinsa ja jo seuraavalla viikolla asiat rullasivat eteen päin. Hämeen edustaja soitti minulle ja piti tiukan kuulustelun  puhelimitse. Ennen pitkää sain sähköpostiini viestin, että minut oli kelpuutettu ehdokkaaksi.

Olen havainnut, että vanhoissa puolueissa on vaikeaa päästä etenemään politiikassa. Kansanedustajaehdokkaaksi pääseminen niissä vaatii vuosien nyökyttelyn ja kumartelubn oikeille ihmisille ja iljettävän monen puoluepukarin perseen nuolemisen. Siihen ei minusta ole. Olen tottunut sanomaan mielipiteeni asioista, vaikka ihan aina se ei ole ollut oman edun mukaista. Niin aion tehdä myös eduskunnassa. Kun on iso ja ruma, on helppo sanoa myös ikäviä asioita suoraan.

Tässä blogissa nyt ennen vaaleja kerron mielipiteeni kaikista tärkeistä ja myös vähemmän tärkeistä asioista. Kysymyksiä saa esittää. Vastaan niihin mielelläni.