Pakolaisista, osa 1

Pakolaisista, osa 1

Pakolaiset on tunteita kuumentava aihe politiikassa. Välillä tuntuu, että siinä ei ole kuin kaksi ääripäätä, suvakit ja rasistit. Tiedän kokemuksesta, että sieltä välistä oikea suhde pakolaisiin löytyy. Minäpä kerron.

Ensimmäisen ulkomaalaisen näin kolmevuotiaana Helsingin reissulla. Tuijotin mustaa miestä rautatieasemalla niin kauan kuin hän oli näkyvissä. Vähän myöhemmin kuulin, että Chilestä tulisi Suomeen pakolaisia. Sitten pakolaisia tuli Vietnamista. Muistaakseni heistä ei kyllä kovin suurta numeroa tehty.

Somaliasta tulevat pakolaiset herättivät jo vähän enemmän närää. Ei mikään ihme, sillä afrikkalaisilla ei ole mainetta ahkerana ja työteliäänä kansana kuten aasialaisilla. Muutaman heistä jo ylittivät uutiskynnyksen syyllistymällä rikoksiin.

Mutta tämä 2015 Suomeen rynnännyt lauma vasta herätti ihmiset huomaamaan, että tässä pakolaishommassa on tosi kyseessä. Suomen olisi pitänyt ottaa rajatarkastukset käyttöön ja estää maahantulo. On käsittämätöntä, että muut EU-maat antoivat yli kolmenkymmenentuhannen ihmisen matkustaa Euroopan halki Suomeen saakka. Pelkästään tämä olisi hyvä syy erota koko puljusta.

Kyllä arabimaiden pitäisi huolehtia omista pakolaistaan. Siellä on Pohjois-Afrikassa ja Lähi-Idässä yllin kyllin tilaa kaikille. Jos pakolaisia välttämättä halutaan Eurooppaan ja Suomeen ottaa, niin tässä asiassa en ole tasa-arvon kannalla. Lapset ja naiset ensin. Nuoret miehet selvitelkööt välinsä, ja kun ovat oppineet elämään rauhassa, niin ne palaavat, jotka haluavat. Chilen pakolaista käsittääkseni aika moni palasi kotimaahansa olojen rauhoituttua.

Sen sijaan nämä muslimipakolaiset kyllä ihmetyttävät. He lähtevät pakoon yhteiskunnan sortoa mutta sitten he kuitenkin vaativat, että heidän pitäisi saada viljellä oman kulttuurinsa heikoimpia saavutuksia, kuten sukuelinten silpomista, naisten alistamista ja sharia-lakia. Tämä ei oikein herätä minussa myötätuntoa. Samoin kummastuttaa se, että pakolaisina tänne tulleet lähettävät jälkikasvua entiseen kotimaahansa koraanikouluun. Väitän, että sellaisessa tilanteessa alkuperäinen kotimaa on kyllin turvallinen palata koko perheelle.

Tavallinen maahanmuutto on sitten ihan eri asia kuin pakolaisuus. Työn ja perheen vuoksi tänne muuttavien byrokratiaa olisi helpotettava. Suomi tarvitsee lisää ihmisiä. Mutta kyllä siinä pitää tolkku olla mukana. Määrä ei tässäkään asiassa korvaa laatua.